Ihmisillä on usein suuria ja mahtavia mielikuvia hyvinkin pienistä ja tavallisista asioista. On mielikuvia siitä, millainen parisuhteen tulisi olla, millaista elämäni tulee olemaan kunhan saan tämän ja tämän asian kuntoon, mitä minä sitten teen,miltä minä näytän ja vaikutan. Unohdetaan usein, että ei elämän raameja rakenneta tiettyyn pisteeseen ja sitten aleta itse elää. elämä on tässä ja nyt. Elämä itsessään on sen rakentamista, sortumista ja uudelleen rakentamista. Elämä on suruja, iloja, haavoja ja haaveita, ongelmia ja niiden ratkaisujen etsimistä.
Kun parisuhteessa tulee esiin ongelmia ja niitä sitten aletaan puimaan, olisi hyvä muistaa erottaa haavekuvat ja todellisuus. Helposti tulee luvattua toiselle paljon enemmän kuin mitä on mahdollisuus antaa. Samoin toinen voi nähdä lupaukset ja asiat omissa haavekehyksissään. Kuinka usein parisuhdetta puidessa mietitään tosissaan, miten asiat arjessa ja todellisuudessa toteutetaan ja seurataanko, miten kaikki etenee itse arjessa?
Haluammeko vain saada tyydytystä omille haaveillemme toisen kustannuksella? Rakastammeko usein enemmän kuvaa rakkaasta ihmisestä kuin itse rakasta ihmistä?
1 kommentti:
Noin se varmaan on kuten kirjoitit. Mäkin olen sellainen, joka ihastuu täysillä ja sitten ne suhteet lopahtaa. Ehkä ihastun haavekuvaan, jota ei ole.
Parisuhteet ei ole helppoja ja realistisuus vielä vaikeanpaa. Ehkä joskus sitä sitten oppii olemaan todellisen ihmisen eikä haavekuvan kanssa.
Lähetä kommentti