Niin sepä on ollut tämän juhannuksen teema parisuhteessa. Täytyy sanoa, että vuorokauden sisällä ihminen voi käydä läpi sellaisen tunneryöpyn; myrskystä tyyneen ja takaisin. Jossain kohti olisi varmasti ollut helppoa ja ehkä viisastakin, kuka tietää, laittaa hanskat tiskiin ja vaihtaa maisemaa.
Toinen osaa kuin osaakin yllättää, hetkellä jolloin itse sitä vähiten odottaa. Mutta nyt hieman itsekin rauhoittuneena voi huomata, että hei positiivista! Toisellakin liikkuu samoja fiiliksiä sisällä, vaikkei niistä ole ollut tietoa tai selvyyttä pitkiin aikoihin. Mutta miten käsitellä asiat ja tunteet fiksusti ja tasavertaisesti? Miten tuoda myös oma näkemys ja omat tunteet esille ilman että liiaksi syyllistää toista tai että kuulostaa siltä että puolustautuu itse kuin vaarallisempaakin hyökkääjää vastaan? Vai onko niin, että mitä läheismpi niin myös toisaalta voi olla sitäkin vaarallisempi silloin, kun pelkää tulevansa satutetuksi...
No joka tapauksessa vihdoin ja viimein asioista pystyttiin puhumaan niiden oikeilla nimillä ilman ivaa, piikittelyä tai suuttumusta. Tai no kyllähän sitä kerran taisi tulla kunnon raivoryöppy, mutta noin kokonaisuutena kuitenkin plussalla. Se ei olekaan niin helppoa tai tunnu juuri sillä hetkeltä niin hyvältä kuin oli voinut ehkä kuvitella. Tuli tunteiden kirjo; rakastaa, luovuttaa, pettynyt, toiveikas, tämä oli tässä, yritetään, antaa olla, rakastetaan.
Kun ihminen pettyy ja satuttaa itsensä tarpeeksi monta kertaa voi olla mahdotonta antaa toiselle vielä se yksi mahdollisuus osoittaa luottamuksen arvoisuus tai rakkauden määrää. Sen kanssa voi joutua painiskelemaan kovastikin. Pistänkö vielä kerran kaiken peliin? Annanko vielä satuttaa? Annanko vielä rakastaa? Kun sitten päätyy pistämään kaiken peliin jälleen ja ehkä nyt sitten sen viimeisen kerran, on yritettävä unohtaa ne petetyksi tulemisen tunteet, kaunat ja eripurat. Annettava tosissaan se mahdollisuus. Jos toinen laittaa itsensä likoon tosissaan ja yrittää päästä asioissa eteenpäin, niin kai olisi väärin viedä se mahdollisuus jos kuitenkin rakkautta on. Ja muistaa siinä sivussa nähdä itsensäkin toisen silmin. Parisuhteessa on kaksi puolta.
Aika näyttää mihin kaikki lopulta johtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti