keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Tässähän ollaan ja näillä mennään

Niin se vain on, että elämässä ollaan juuri siinä kohdassa ja käyttettävinä on vain ja juuri sen hetkiset asiat ja välineet. Niillä vain on selvittävä eteenpäin. Ainahan sitä tietenkin voi eteenpäin mennessään löytää uusia apuja ja keinoja. Silti ihmiset usein, minä mukaanlukien,elävät jo tulevaisuudessa ja ajattelevat että sitten kun... Niin mitä sitten kun...?
Olisi aika opetella elämään tässä hetkessä ja miettiä miten saavuttaa ne tärkeät ja haaveilemansa asiat. En tarkoita että haaveilu olisi pahasta, ei tietenkään, mutta pitäisi myös välillä käyttää voimavaroja haaveiden toteuttamiseen ja itse elämiseen.

Olen 25-vuotias nainen, jolle on jo nuoresta asti ollut tärkeää ilmaista itseään ja ajatuksiaan teksteihin ja näin puhdistaa mieltä ja päätä silloin kun tuntuu, että pää koppa käy liikakierroksilla tai että pään sietotila ylittyy. Tällä hetkellä elän avoliitossa saman miehen kanssa, johon tutustuin jo lukiovuosina. Parisuhteemme ja elämämme on ollut täynnä erilaisia elämän palikoita, joita nyt yritämme järjestellä uudelleen. Sitä millaiseksi kuvioksi ne muodostuvat, ei kukaan tiedä. Aika näyttää.

Ei kommentteja: