Ihmiset haluavat muuttaa itseään ja toisiaan. Useimmiten kuitenkin halu jää vain haluksi ja konkreettiset teot unohtuvat. Miksi? Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa se ensimmäinen askel, toinen ja vielä kolmaskin? Jos oikeasti haluamme muuttaa itseämme tai elämäämme, niin miksi vain puhumme muttemme tee mitään enempää?
Ihminen päättää ottaa uuden suunnan elämässään. Jes, hienoa nyt kaikki muuttuu ja elämä muuttuu kauniimmaksi, paremmaksi tai mitä lienee, mutta muuttuu kuitenkin! Menee päivä, viikko, kuukausi. Miten kaikki on muuttunut? Samat ongelmat, samat tavat, samat haaveet samassa pisteessä. Mikä siinä on niin mahdotonta pysäyttää oravanpyörää ja vaihtaa suuntaa?
Ehkä olemme vaan niin heikkoja ettei meistä ole muuttamaan jo syvälle iskostuneita tapoja ja ajatuksia. Vai olisiko niin, että vanha ja tuttu on vaan niin turvallista niin miksi hypätä uuteen ja tuntemattomaan, josta emme tiedä minne se vie? Vaikka tie veisikin parempaan ja aurinkoisempaan elämään ja arkeen valitsemme silti usein sen turvallisen vanhan tien. Siitä me tiedämme minne se vie vaikka määränpää ei olisikaan se haaveilemamme. Ihminen rakastaa turvaa ja turvallisuuden tunnetta. Mutta emmekö osaa ymmärtää sitä, että pieni tuntematon matka voisi kasvattaa meissä itsessämme sitä omaa turvallisuutta, kun huomaamme pärjäävämme myös vieraammilla teillä?
Miten sitten päästä eroon vanhoista tavoista ja päähän pinttymistä? On niin helppo ajatella tilanteita valmiiksi omassa päässä; miten sitten toimisin, mitä sitten sanoisin. Mutta kun tilanne tulee eteen sitä niin helposti toimii vanhojen kaavojen mukaan ja unohtaa miettiä miten muuten voisin tässä toimia ja ajatella.
Elämänmuutosta tai muutosta ylipäätään kannattaisi alkaa rakentamaan pala palalta, edetä askel kerrallaan ja vieläpä pieni askel. Viikon kuluttua voisi pysähtyä miettimään, miten on mennyt, millaisia tilanteita on tullut vastaan ja miten niissä tuli toimittua? Missä onnistui missä taas toimi vanhoilla kaavoilla? Millaisia ne tilanteet olivat? Mitä tunteita ne herättivät ja miten tunteisiin reagoi? Miksen pystynyt etsimään vaihtoehtoista tietä? Mitä opin seuraavaan kertaan?
Kaikki on kiinni itsestä sekä elämisen ja oppimisen halusta. Halusta ottaa vastaan mitä elämä tuo eikä pelätä sitä liikaa mitä vastaan sitten tuleekaan. Just hold on life!
