Olipas pitkästä aikaa oikein hyvänolon aamu. Väsytti nousta, mutta mieli oli kuitenkin pirteä ja onnellinen. Niillä siis kohti työpäivää. Päätinkin, etten edes ala murehtia mitään tänään...korkeintaan asumista.
Noh, työmatka ja aikaa ajatella...Olisiko taas ehkä jokin radiosta soiva biisi saanut ajatukset lentoon...kenties. Ja sitten sitä jo ahdistikin kaikki! Olo oli kuin lyttyyn nuijitulla, todella ahdistava ja pelottava. Muistan tasan kerran samanlaisen olon...ja sitä kun ei saanut purettua niin ei asiat ainakaan parempaan päin lähteneet menemään. Nyt ehkä viisastuneena päätin, että mun on pakko saada asia selvitettyä. Liian arvokasta ja tärkeää on pelissä, vaarassa kadota jos en hoida asiaa pois mieltäni vaivaamasta.
Omista asioista puhuminen ei ole vahvimpia alueitani parisuhteessa ja siksikin asia oli vaikea ottaa esiin. Varsinkin kun pystyin kuvittelemaan miltä asia toisesta osapuolesta ehkä näytti ja kuinka pihalla hän ehkä saattaisi olla taas näistä naismaailman seikkailuista. Okei ei kyse ollut ehkä pelkästään sukupuolikysymyksestä vaan ihan oikeasti mua vaivaamasta asiasta. No mähän yritin taas saada puettua päässä lentäviä ajatuksiani sanoiksi...ei helppoa enkä tainnut siinä hirveän hyvin onnistuakaan. No mutta pääasia, että sain sen ulos. Tietenkin reaktiot oli...noh sanoisiko aika voimakkaita. Ymmärrettävää täysin. No kyyneleitten ja asian puinnin jälkeen olo oli parempi asian tiimoilta. Tosin sitten tuli paha mieli toiselle aiheutetusta huonosta olosta ja "vitutuksesta". Mutta ehkä parempi näin kuin että asia olisi jäänyt hautumaan vain päähäni.
Probleema johtui kaiketikin suurimmaksi osaksi väärin ymmärretyistä ja tulkituista asioista. Kaksi uutta ihmistä uudessa suhteessa eikä täysin ehkä hallita tai mä en hallitse ajatuksiani ja tulkintojani toisesta... Puhuminen olisi aika oiva neuvo, joten ehkä nyt oikeasti otan itseäni ainakin niskasta kiinni puhumisen suhteen, koska silloin moni asia helpottuu paljon eikä tarvitse turhaa hermoilla meikäläisenkään tässä...ei oo nimittäin mukava piirre itessäni. Inhoan sitä vähintääkin yhtä paljon mussa kuin muutkin! Mutta ehkä tämä uusi peräänantamaton asenteeni on sitten hyväksi tässäkin.
En ehkä osannut hoitaa asiaa oikealla tavalla, mutta en ainakaan jättänyt sitä enää märehdittäväksi. Olo helpottui todella paljon ja yllättävän helposti mieli piristyikin... <3 <3
