Onko kenellekää olemassa sitä oikeaa? Onko vain ihmisiä, jotka löytävät rinnalleen ihmisen, jonka kanssa homma toimii ja joka on tyyppinä sellainen, että yhteiselo toimii?
Itse en usko siihen yhteen oikeaan. Uskon enemmän siihen kemioiden ja tarpeiden kohtaamiseen elämässä. Siis en ole mikään monien liittojen kannattajakaa, uskon siihen, että yksi avioliitto mulle tässä elämässä kiitos. Vieläpä hyvä ja onnellinen sellainen suhde seikkailujen jälkeen.
Nyt sitä itseasiassa ajatteleeki et perkeleen aiemmat suhteet! Tuntuu, että ei niistä oo ollu ku harmia. Tietenkinhän niistä on oppinut, mutta nyt tuntuu, että haamuja vaan jäänyt. Luulin ne eksyttäneeni, mutta ei niin ei... No eihän se yksin haamuista ole kiinni tämä ärsytykseni, ahdistukseni kaikkine variaatioineen. Tottakai uusi kumppani tuo mukanaan myös oman panostuksen ja lastinsa suhteeseen omine haamuineen.
Tuntuu välillä niin raskaalta ja väsyttävältä rakentaa sitä luottamusta ja kunnioitusta jotka suhteessa pitää olla, siis PITÄÄ. Mutta sitten ihmettelenkin, että pitääkö sitä kunnioitustakin rakentaa? Eikö se pitäisi olla itsestään selvää normaalissa suhteessa? Pitää ja onneksi niin myös usein onkin. Mutta onhan se niinkin, että molemmat noista pitää molempien osapuolien ansaitakin jollain tavalla.
Kierrättelenköhän mä liikaa näitä asioita päässäni? EHDOTTOMASTI! Mutta olen kyllä tullut myös siihen tulokseen siskojen ja ystäven kanssa jutellessa, että miehet ja naiset todella ovat erilaisia. Siis todella. Ei miehet edes tajua aina, miltä niiden teot vaikuttaa ja näyttää meistä naisista. En ole mikään feministikään silti vaan ainoastaan ärsyttää tämä meidän naisten tapa ajatella ja analysoida kaikkea. Todellakin haluaisin välillä osata ajatella kuin mies! Miehillä siis on niin paljon helpompaa kaikki! :D
Mitähän mun loppupelissä pitikään tässä käsitellä...? Taisi ajatukset taas seota ja asiat lähteä raiteiltaan...Naiset...
