Tänäänhän tuntuu tulevan tekstiä...laadusta en kyllä sitten menekään takuuseen. Kai se on kun on liikaa aikaa ajatella. Ja kaiken ajattelun tulos sitten...niin...enpä taida enääi tsekään pysyä mukana tai tietää mikä mättää, jos nyt sitten mikään mättääkään edes. Tai siis muu kuin minä ja menneisyyteni.
Jossain vaiheessa tuntui niin helpolta uuden elämän aloittaminen, kevyeltä. Ehkä uuden elämän, mutta uusi parisuhde taitaakin sitten olla oma juttunsa. Pitäisi vaan osata ajatella sitä tosiaankin uutena suhteena, uutena valloittavana ihmisenä, jonka päätarkoitus tuskin on satuttaa. Ei tietenkään aivan sinisilmäisesti pidä näin ajatella, mutta pitäisi muistaa, että ei sitä uutta ihmistä pidä rangaista muiden teoista. Helppoa sanoa. Ehkä se vain on, kun tarpeeksi saa turpaansa niin sitä ei ole niin helppo unohtaa. En halua enkä aio velloa siinä paskassa, jota päälleni oon saanut, mutta kyllä se vaikuttaa. Enkä ajattele, että kaikki sitten on yhtä paskoja ja suhteet tuhoon tuomittuja. Toivon, että saisin sen toisenkin osapuolen ymmärtämään, etten halua häntä syyllistää tai loukata, että tosiaankin haluan unohtaa ja päästä yli peloista, mutta se ehkä vaatii myös ymmärrystä ja tietynlaista kannustusta toiseltakin.
Olen oikeasti törmännyt loistavaan persoonaan kaikin puolin. Tuntuu aivan uudelta, jännittävältä, pelottavalta, hauskalta ja onnelliselta. Paitsi ne pelot. Mutta jos nyt yrittäisi ainakin hetkeksi ne unohtaa ja keskittyä nykyhetkeen. Nykyhetkeen, jossa kaikki on hyvin ja jossa mä kunnioitan ennen kaikkea itseäni ja menen rohkein mielin eteenpäin ja otan kaikesta kaiken irti!
"Kyl sä sit tiedät kun löydät sen johon haluat uskoa. Joskus siinä palaa, mut se riski mun mielest kannattaa ottaa. Sä oot nähny paljo hyvää ja pahaa sun elämäs, sun pitää vaan uskoa sun omaan tunteeseen. Sä oot hieno ihminen ja ansaitset vierees jotain tosi hyvää, muista se aina"
Tuota viestiä luen heikkoina, yksinäisinä ja pelottavina hetkinä. Se kannustaa ja kantaa eteenpäin. Etenkin tuo, että tietenkin aina voi polttaa siipensä, mutta jos se tuntuu sen arvoiselta se riski kannattaa ottaa. Niin, elämä on riskejä. Sehän se suola onkin ja kun onhyviä ystäviä ympärillä nostamassa tarvittaessa pystyyn niin ei kun ylös vaan ja eteenpäin!
Kauankohan sitä on tullut taas täälläkin hilluttua, jospa sitä keskittyisi taas tähän reaalimaailman puoleen...
