Välillä mietin pitääkö elämän olla näin hankalan oloista jo näin nuorena? Ei mun elämä siis oo pelkästää mitenkään hankalaa, vaan tarkoitan, että pitääkö sitä olla nähny jo näin paljon tähän mennessä?
Olen ottanut tähänkin positiivisen asenteen... Vastoinkäymiset jättävät jälkensä niinkuin elämä yleensäkin, sehän se pointti onkin. Niistä voi joko ottaa opikseen tai sitten jäädä maahan makaamaan. Oon valinnut tuon ensimmäisen vaihtoehdon. Tai onhan asioita, jotka toistuvat ja silti ei riitä kanttia tai voimia toimia niinkuin olisi parasta, mutta pääsääntösesti kuitenkin oon ottanut opikseni. Ajattelen, että jos olen selvinnyt jo tuosta kaikesta niin miksen selviäisi tulevaisuudessakin elämässä. Helpompaa minulla on kuin monella muulla, jotka eivät ole kohdanneet elämässään vielä todellisia vastoinkäymisiä. He joutuvat vasta opettelemaan niiden kohtaamista ja käsittelyä, minä tiedän jo miltä ne tuntuvat ja miten niistä voi päästä eteenpäin.
Positiivisesta asenteesta huolimatta välillä taivaanranta mustuu mullakin. Tuntuu ettei sitä aina jaksa olla vahva ja kova, joka kestää mitä vaan. Kai sitä jotenkin on kehittänyt omat puolustusmekanismit kaiken koetun jälkeen, mutta niistä eroon pääseminen ei olekaan mikään pikku juttu. Yritän ja haluan olla tavallinen haavoittuvainen ihminen, avoinna elämälle, sen haavoille ja hymyille. Ei olekaan niin helppoa kuin luulisi! Kun on tottunut olemaan kaiken kestävä supertyyppi niin haavoittuvaisena olentona oleminen ottaakin yllättävän koville. Silti haluaisin välillä olla vain ihan perustyyppi ilman plkoa siitä, että satuttaa itsensä. Kaipaan niin sitä, että joku ottaisi mut vuorostaan kainaloon ja pitäisi huolta musta, tekisi oloni turvalliseksi juuri siinä hetkessä.
Olotilat vaihtelee kuin vaa'an punnituskupit. Välillä on niin vahva ja itsevarma olo ja sitten taas kaipaa niin sitä kainaloa, johon käpertyä, sitä turvallisuuden tunnetta nykyhetkestä. Mutta kaikesta huolimatta eteenpäin mennään ja katsotaan avoimin mielin mitä elämä tuo tullessaan. Enemmän tai vähemmän hymyssä suin! :)
